Onnensirpaleen kennel
Etusivu
terkkuja kotkan kavereille meiltä kaikilta!
Kiitos Pauliina!
Tätäkin kautta vielä pitää toivottaa Vilmalle hyvää matkaa ja jaksamisia
omistajalle.
Moni omistaja ei olisi pystynyt unohtamaan oman luopumisen tuskansa ja tehdä oikeasti niin, mikä oli koiralle parasta, mutta sinä pystyit!
Kauniina muistona säilyy mielessäni viimeinen kerta kuin Vilman näin, kauniina aurinkoisena aamuna kun kävimme koirien kanssa lenkillä. Vilma oli silloin niin iloinen ja eloisa, näykki tapansamukaan minua takapuolesta ja polvista, sekä heilutti häntäänä rapsutuksille.
Vilma oli upea persoona, koira joka todellakin osoitti, millainen monipuolinen koira on! Koira, jossa oli kaikki piirteet, mitkä minua yleensä ärsyttävät, mutta Vilmassa ne olivat juuri ne rakastettavimmat asiat.
Minulle on aina menetyksen hetkenä tuonut lohtua ajatus siitä, että aina kun annamme jonkun rakkaimmistamme pois, syntyy maailmaan joku, joka tulee olemaan jollekkin muulle aivan yhtä rakas, kun menetetty rakkaamme oli meille. Maailma antaa meille osamme, ja valitettvasti, meidän kuuluu joskus siitä luopukkin, jotta joku muu voi saada omansa.
Lenkkimetsä on nyt yhtä haukkua hiljaisempi, minun kamerani on nyt yhtä ihanaa maillia köyhempi, mutta minun muistoni ovat nyt yhtä upeaa koiraa rikkaampi.
Vilma jätti varmasti jälkensä moniin sydämiin ja mieliin, ei sellaista koiraa vain voi unohtaa.
Hatunnosta Vilmalle, joka varmasti toi monella ihmiselle iloa, onnea ja lämpöä. Sinä todella ansaisit sen kauniin ja armollisen lopun, jonka sait!
Minä tulen myös kaipaamaan sitä iloa, jolla olit aina lenkillä mukava, älyäsi jota ei vain voinut olla ihmettelemättä, ihanaa asennettasi, haukkuasi, jopa niitä pieniä hampaanjälkiä jaloissani, joita teit kun makkaraa ei herunutkaan.
Mutta minun kaipuuni ei varmasti ole mitään siihen verratuna, kuinka paljon annoit omistajallesi kauniita muistoja ja hyviä hetkiä.
Siellä missä Vilma nyt on, se saa olla ikuisesti niin nuori ruumiltaan kuin oli viimeiseen asti mieleltään, siellä ei myöskään pitkät metsälenkit eivätkä nakit lopu.
Pauliina
Moni omistaja ei olisi pystynyt unohtamaan oman luopumisen tuskansa ja tehdä oikeasti niin, mikä oli koiralle parasta, mutta sinä pystyit!
Kauniina muistona säilyy mielessäni viimeinen kerta kuin Vilman näin, kauniina aurinkoisena aamuna kun kävimme koirien kanssa lenkillä. Vilma oli silloin niin iloinen ja eloisa, näykki tapansamukaan minua takapuolesta ja polvista, sekä heilutti häntäänä rapsutuksille.
Vilma oli upea persoona, koira joka todellakin osoitti, millainen monipuolinen koira on! Koira, jossa oli kaikki piirteet, mitkä minua yleensä ärsyttävät, mutta Vilmassa ne olivat juuri ne rakastettavimmat asiat.
Minulle on aina menetyksen hetkenä tuonut lohtua ajatus siitä, että aina kun annamme jonkun rakkaimmistamme pois, syntyy maailmaan joku, joka tulee olemaan jollekkin muulle aivan yhtä rakas, kun menetetty rakkaamme oli meille. Maailma antaa meille osamme, ja valitettvasti, meidän kuuluu joskus siitä luopukkin, jotta joku muu voi saada omansa.
Lenkkimetsä on nyt yhtä haukkua hiljaisempi, minun kamerani on nyt yhtä ihanaa maillia köyhempi, mutta minun muistoni ovat nyt yhtä upeaa koiraa rikkaampi.
Vilma jätti varmasti jälkensä moniin sydämiin ja mieliin, ei sellaista koiraa vain voi unohtaa.
Hatunnosta Vilmalle, joka varmasti toi monella ihmiselle iloa, onnea ja lämpöä. Sinä todella ansaisit sen kauniin ja armollisen lopun, jonka sait!
Minä tulen myös kaipaamaan sitä iloa, jolla olit aina lenkillä mukava, älyäsi jota ei vain voinut olla ihmettelemättä, ihanaa asennettasi, haukkuasi, jopa niitä pieniä hampaanjälkiä jaloissani, joita teit kun makkaraa ei herunutkaan.
Mutta minun kaipuuni ei varmasti ole mitään siihen verratuna, kuinka paljon annoit omistajallesi kauniita muistoja ja hyviä hetkiä.
Siellä missä Vilma nyt on, se saa olla ikuisesti niin nuori ruumiltaan kuin oli viimeiseen asti mieleltään, siellä ei myöskään pitkät metsälenkit eivätkä nakit lopu.
Pauliina
Kiitos Anne näistä kauniista sanoista! Kyyneleet vaan valuu, vaikka tietää että Vilmalla on
kaikki hyvin.
Lämmin osanotto Vilman poisnukkumisen johdosta. Lähtö oli kaunis, juuri sellainen kuin Vilma
ansaitsikin.
"Nuku rauhassa, pieni enkeli,
ikäväni on loputon.
Nuku turvassa, prinsessani,
kaipuuni on ikuinen.
Rakas ystäväni,
kiitän jokaisesta hetkestä
kanssasi.
Olet muistoissani ainaisesti"
"Nuku rauhassa, pieni enkeli,
ikäväni on loputon.
Nuku turvassa, prinsessani,
kaipuuni on ikuinen.
Rakas ystäväni,
kiitän jokaisesta hetkestä
kanssasi.
Olet muistoissani ainaisesti"